Swear Eloquently Or Not At All

Every now and then you see memes and other texts claiming that people who swear a lot would have

a bigger vocabulary than those who don't. If this is true, why don't they demonstrate it by using new and imaginative curse words, instead of repeating the same vulgar idioms day in, day out? I'm a big fan of fictional characters who invent new powerful expressions and often manage completely without the actual swear words. One of these characters is Captain Haddock in Hergé's The Adventures of Tintin, who is drawn as a man of truly profane language, but most of his outbursts are actually just hilarious word combinations, though they certainly give substance to what he's saying. Another, more recent swearer is Claire Fraser, the time traveller in the novel series Outlander and the tv show based on the books - as a 20th century woman living in the 1700's, she must occasionally let some steam out and we hear the famous "Jesus H. Roosevelt Christ", which is not that obscene but coming from a lady doctor's mouth, enough to scare less cooperative patients or other people opposing to her opinions.

In addition to monotony, a thing that bothers me even more is the choice of those repeated words. In English, it's always the f-word, rarely seasoned with some bull-s or bloody h-l. But in Finnish it's even worse since everyone keeps repeating the equivalent to the English c-word, referring to the female anatomy. I get that young people don't know better, but why do women want to derogate their own body? Obviously I don't like any better the demeaning names for male anatomy, but it's not the same - the female concept is pronounced as something bad, cheap and vulgar, whereas the male body part sounds more like something stubborn but yet powerful. And for heaven's sake, don't talk about tits or titties, grown women have breasts! Especially in Finnish, we have a broad choice of less obscene but powerful words, and practically anything can function as cursing if you pronounce it right - how about rats, carebear or thunderbolt and lightning?

Now many of you think I'm a hypocrite, because who cares nowadays? I have managed nearly a half a century without swearing, because I try to be creative. I don't care about the habit itself - words are just words - but it would be fun to invent new ways of expressing your feelings, describing how the food tastes, commenting the traffic etc. There's this fancy innovation called adjectives, the words that you can use to tell what something is like.

Imagine the world where your grocery store seller would wish you a f-ing nice day, the daycarer told your toddler is a bloody idiot, and the bank teller asked how the hell you imagined that you could afford an apartment? The doctor asking what the devil is wrong with the patient, and the reverend telling the teenagers at church to sit down on their bloody asses and shut up? I bet that sounded nice, as you're not used to getting such language from me.
We don't always have to behave, but our actions and choice of words effect on how people feel about us. In some circles, constant swearing may be an effective way to get friends, success and authority. But somewhere else it is a sign of lacking education, manners and a simple common sense. You can live in both worlds, but make sure to know where you are before opening your mouth.
Tasaisin väliajoin törmää väitteisiin, että paljon kiroilevilla ihmisillä olisi laajempi sanavarasto kuin

niillä jotka eivät kiroile. Miksi he eivät sitten osoita sitä käyttämällä uusia kekseliäitä voimasanoja, vaan toistavat samoja alatyylisiä hokemia päivästä toiseen? Pidän fiktiohahmoista, jotka keksivät uusia ilmauksia, ja usein pärjäävät vallan ilman varsinaisia kirosanoja. Yksi tälläinen on Hergén Tintti-sarjakuvissa seikkaileva Kapteeni Haddock, jonka kielenkäyttöä kuvataan hyvin rumaksi, mutta jonka purkaukset ovat useimmiten vain hauskoja sanayhdistelmiä, vaikka antavatkin pontta puheeseen. Toinen, tuoreempi voimasanailija on Claire Fraser, Outlander-kirjasarjan ja tv-sarjan aikamatkaaja, joka on 1900-luvun nainen mutta elää 1700-luvulla. Hän tuntee joskus tarvetta päästellä vähän höyryä ja silloin pärähtää "Jeesus H. Roosevelt Kristus", joka ei ole kovin sopimaton mutta naislääkärin suusta kuultuna riittää säikäyttämään yhteistyöhaluttomat potilaat ja muut vastustajat.
Yksitoikkoisuuden lisäksi minua ärsyttää vielä enemmän sanat joita hoetaan. Englanniksi se on aina f-sana, joskus vähän maustettuna hevonpeellä tai jopa h-sanalla. Suomeksi on vielä pahempaa, kun kaikki hokevat englannin c-sanan vastinetta, joka viittaa naisen anatomiaan. Ymmärrän että nuoret eivät tiedä paremmasta, mutta miksi naiset haluavat halventaa omaa kroppaansa? On selvää etten pidä myöskään miehen anatomian nimityksistä, mutta ne eivät ole samanlaisia - v-sana lausutaan aina niin että se on jotain pahaa, mautonta ja hävytöntä, kun taas miehiset käsitteet tuntuvat viittaavaan johonkin itsepäiseen mutta vahvaan. Ja älkää Herran tähden puhuko tisseistä ja munkeista, naisilla on rinnat! Erityisesti suomen kielessä on rikas varasto vähemmän hävyttömiä voimasanoja, ja mikä tahansa toimii kirouksena jos äännät sen oikein - miten olisi rotta, halinalle tai tuhannen tulimmaista?
Monen mielestä olen tekopyhä, koska mitä välii nykyään? Olen selvinnyt melkein puoli vuosisataa kiroilematta, koska yritän käyttää kieltä luovasti. Ei itse tapa minua haittaa - sanat ovat vain sanoja - mutta olisi vaihteeksi kiva keksiä uusia tapoja ilmaista tunteita, kuvailla ruoan makua, kommentoida liikennettä jne. Kielessä on sellainen hieno keksintö kuin adjektiivit, ja niillä voi kertoa millainen jokin on.
Mietipä jos lähikaupan kassa toivottaisi sinulle helvetin mukavaa päivää, hoitotäti sanoisi että taaperosi on saatanan idiootti ja pankissa kysyttäisiin miten vitussa kuvittelit että sinulla on varaa ostaa oma asunto? Lääkäri kysyisi mitä pirua potilaassa on vikana, ja pappi kehottaisi teinejä kirkossa istumaan läskiperseilleen ja pitämään turpansa kiinni? Kuulosti varmaan kivalta, kun en yleensä käytä tuollaisia ilmauksia.
Aina ei tarvitse käyttäytyä hyvin, mutta toiminta ja sanavalinnat muokkaavat muiden käsitystä meistä. Joissakin piireissä railakas kiroilu voi olla tehokas keino saada ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Jossain toisaalla se kuitenkin on merkki sivistyksen, tapojen ja maalaisjärjen puutteesta. Voit hyvin elää molemmissa maailmoissa, mutta tarkista missä olet ennen kuin avaat suusi.